sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Suklaata!


Kaipasin viikonlopuksi jotakin kevyttä lukemista, ja päädyin sitten lukaisemaan Joanne Harrisin Pienen suklaapuodin. Kirjaan perustuvan elokuvan näin jo ajat sitten, mutta kirjan lukeminen antoi odottaa itseään näihin päiviin asti. Sinänsä harvinainen tilanne, koska yleensä luen aina kirjan ensin ja katson vasta sitten siitä mahdollisesti tehdyn elokuvan. Eipä tuo nyt onneksi haitannut, vaikka kävikin vaihteeksi näin päin. Myönnän, että luulin Pienen suklaapuodin olevan helposti sulateltavaa höttölukemista. Sitä se olikin, mutta myös paljon muuta. Kirjasta löytyi myös paljon syvällisempiä elementtejä, kuten pohdintaa uskonnollisuudesta ja siitä, mikä on elämässä todella tärkeää ja olennaista. Kirjan keskeisimmäksi sanomaksi tiivistäisin ehkä sen, että onni koostuu pienistä arkisista asioista ja että kaikkea ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti.

Pienen suklaapuodin nauravainen emäntä Vianne Rocher levittää onnellisuuden, ystävyyden ja elämän pienten nautintojen ilosanomaa, ja viis veisaa kylän vanhoillisen papin mulkoiluista ja pahansuovista kommenteista. Kyläläiset hakeutuvat pieneen suklaapuotiin terapeuttiselle kaakaokupposelle ja keventävät sydäntään mieluummin Viannelle, kuin seipään nielleelle papille ja sekös vasta kirkonmiestä kiukuttaakin.

Tämän kirjan lukemisesta tuli yksinkertaisesti hyvä mieli, oikein sellainen vilpitön kaikki järjestyy-olo. Vähän samanlainen olotila tulee muuten silloin, kun on lukenut jonkun Paulo Coelhon kirjoista. On mukavaa kelliä edes hetken levollisessa elämä kantaa-olotilassa ja mumista itsekseen, että ei se ole niin vakavaa. Suosittelen lämpimästi. Nyt on sitten riivattu suklaanhimo, kun menin lukemaan tuon sympaattisen kirjan, jonka nimi voisi yhtä hyvin olla Oodi suklaalle, tai jotakin sen suuntaista. Aion lähiaikoina katsoa Pieni Suklaapuoti-elokuvan, ja katselukokemukseen aion varautua kunnon suklaavuorella. Tuohon aivan lähistölle Kauppiaskadulle avataankin sopivasti lähiaikoina jokin uusi suklaapuoti...

4 kommenttia:

Titta kirjoitti...

suklaata!

Anonyymi kirjoitti...

syökää nuoret ihmiset edes suklaata, kun vielä saatte. Sitten vanhuksena tuskin saatte enää eläkettäkään. Vaan eipäs kuitenkaan masennuta!Mutta kun osaa lukea kirjoja, ei vanhana enää kaipaa sitä suklaata.
Tuula-vanhus

Satuneito kirjoitti...

Syödään syödään. Hyvä kirja ja hyvää suklaata, mikäs sen parempi yhdistelmä. Tosiaan, eipä masennuta. Surut pois ja kukka rintaan! :)

humu kirjoitti...

Hihi, luin tuon kirjan vasta! Se oli hyvä, mutta ehkä odotin siltä hieman enemmän.. Nyt luenkin Vianne Rocherista kertovaa toista kirjaa "karamellikengät" =)