torstai 19. maaliskuuta 2009

Orientalisoituminen


Epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin joudun eräänlaisen orientalismivillityksen valtaan. Tuota villitystä lääkitsin tällä kertaa lukemalla professori Azar Nafisin raapustaman muistelmateoksen. Lolita Teheranissa käsittelee länsimaisten klassikoiden opiskelua ja vastaanottoa ajatolla Khomeinin Iranissa. Kertomukset valvotusta ja tarkkaan kontrolloidusta elämästä Iranin islamilaisessa tasavallassa niveltyvät yhteen kirjallisten keskustelujen kanssa. Kirjan alistetuille naisille kirjallisuus tarjoaa pakopaikan. Taiteen vapauttava voimahan on tunnetusti terapiaa rikkinäisille ihmisille. Tosin Nafisin teoksen naiset eivät ole pelkästään rikkinäisiä ihmisraunioita, vaan heidän huntujensa alle kätkeytyy paljon uhmaa, omapäisyyttä ja vahvoja mielipiteitä.

Lukupiirissään naiset eivät epäröi ruotia vain lukemiaan kirjoja, vaan viiltävän analysoinnin kohteeksi joutuu myös islamilainen tasavalta lukuisine vääryyksineen ja epäjohdonmukaisuuksineen. Toisaalta huvittavat ja toisaalta puistattavat kuvaukset arjesta islamilaisessa tasavallassa saavat lukijan ajoittain vajoamaan voimattoman raivon ja turhautumisen syövereihin. Välillä tulee sellainen olo, että Iranin islamilainen tasavalta haluaa riistää kansalaisiltaan jopa oikeuden paeta mielikuvitusmaailmaan. Maan kiihkoileville johtajille eskapismi on kirosana. Siksi hämmästyttääkin, miten pulppuavan elämäniloisia kirjan naiset jaksavat kaikesta huolimatta olla. Vanha totuushan on, että emme voi valita asioita, jotka tapahtuvat meille. Sen sijaan voimme valita sen, miten suhtaudumme asioihin, jotka tapahtuvat meille.

Orientalismivillitykseni ei ehkä vielä tästä lukukokemuksesta laantunut, joten taidankin lukea mahdollisimman pian Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, joka on ollut luettavien kirjojeni listalla jo häpeällisen pitkään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Orientista puheenollen, luepa joskus (vaikka kirjastossa käydessäsi)muutama sivu Orham Pamukin kirjasta Nimeni on Punainen. On vähän hidasta ja itämaista juonen kulku...on muuten vuoden 2006 nobelisti tämä Pamuk. - terveisin
Hymyilevä eläkeläinen

Satuneito kirjoitti...

Itse asiassa lukaisin kyseisen opuksen jokunen viikko sitten. Vallan mainio oli se! Inspiroiduin lukemaan Pamukia, kun olin sellaisella Turkin taide-ja kulttuurihistorian kurssilla.