perjantai 27. helmikuuta 2009

Eroottisia kuvia ja kertomuksia


Citymarketista löytyi alehintaan 2000-luvun Decamerone, jota olinkin yrittänyt löytää kohtuuhintaan jo pidemmän aikaa. Toisinaan Citymarketin kirjaosasto osaa yllättää vallan positiivisella tavalla. Pitänee ilmeisesti käydä vähän useammin kuikuilemassa sitimarketin kirjatarjontaa.

2000-luvun Decamerone on kokoelma suomalaisten naisten kirjoittamia eroottisia novelleja. Kirjoittajat ovat kirjailijoita, näyttelijöitä ja sarjakuvataiteilijoita. Mukaan mahtuu esimerkiksi sellasia nimiä kuin Riikka Ala-Harja, Tuuve Aro, Outi Mäenpää, Rosa Liksom, Inka Nousiainen, Riina Katajavuori ja mikä mukavinta, kestosuosikkini Sofi Oksanen.

Rohkea kirja rohkeasta aiheesta. Naisen seksuaalisuus kun nyt valitettavasti tuntuu edelleenkin olevan ainakin jossain määrin tabu. Siksi onkin syytä hieroa aihetta ihmisten kasvoja vasten tällaisessa kaunokirjallisessa muodossa. Erityisen hykerryttävää on, että kirjan nimeen on sotkettu mukaan tuo 1300-luvun klassikkoproosateos Decamerone. Onhan se nyt varmasti todella röyhkeää ja hirveää, kun tuollaisen arvostetun klassikon nimeä nyt tällä tavoin surutta raiskataan ja vielä naisasian nimissä! Hohoo.

Täytyy tunnustaa, että tämän kirjan luin yhdeltä istumalta. Tekstit olivat toinen toistaan mukaansatempaavampia ja sinne tänne ripotellut sarjakuvat piristivät lukukokemusta entisestään. Tarinat ovat enimmäkseen eroottisia, mutta kyllä siellä pornonkin puolella taidetaan välillä käväistä, pilke silmäkulmassa tietysti. Pornon ja erootikan raja on usein, ja ainakin tämän kirjan kohdalla, veteen piirretty viiva. Pienenä miinuksena voisi ehkä pitää sitä, että kirjassa on niin monia näkökulmia ja kirjoittajia. Tuloksena on siis melko hajanainen ja monimutkainen kokonaisuus. Tosin itseäni se ei liiemmin haittaa, koska huomaan usein viehtyväni hajanaisuuksista ja monimutkaisuuksista. Niissä on haastetta. :-)

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Hiljaiselon jälkeen


Olen häpeilemättömästi ja häikäilemättömästi laiminlyönyt tätä blogia. Kirjoittamattomuus ei suinkaan johdu siitä, ettenkö olisi lukenut kirjoja. Päinvastoin. Kirjoja on kyllä kulunut käsissäni tasaisen varmaan tahtiin niin kuin aina ennenkin. Kuitenkin se, että istahtaisi alas tuolille ja alkaisi kirjoittaa lukukokemuksistaan, on ollut minulle tavattoman hankalaa. Myönnettävä se on, osaan toisinaan olla niin pohjattoman saamaton. Otan tästä lähtien pyhäksi tavoitteekseni päivittää tätä blogia aina sunnuntaisin. Sunnuntai kun on sellainen vetelehtimispäivä, milloin voi hyvällä omallatunnolla surffailla netin valtavirrassa ja jopa eksyä tänne päivittämään blogia.

Viime aikoina olen lueskellut mainiota Warrior Queens-opusta. Lady Antonia Fraserin kirjoittama teos valottaa nimensä mukaisesti soturikuningattarien elämää ja tekoja. Fraser on Oxfordin kasvatti ja valinnut kirjaan kiinnostavan valikoiman tunnettuja historiallisia mahtinaisia. Mukaan ovat päässeet mm. Norfolkin ikeenien kuningatar Boudica, Palmyran kuningatar Zenobia, Georgian kuningatar Tamara, Indira Gandhi ja jopa Margaret Thatcher. Kirjassa on toki vahva elämänkerrallinen ote, mutta pääpaino on kuitenkin vallankäytön tarkastelussa. Fraser tarkastelee kirjassaan naisten valtaanpääsyä, tapaa käyttää valtaa, vallasta luopumista ja ylipäätään vallan käsitettä; mitä se merkitsi näille naisille ja miten he itse määrittelivät sen. Myös vallankäyttö suhteessa miehiin nousee luonnollisesti keskeiseksi elementiksi.

Erityisen kiinnostavaa luettavaa oli kuningatar Zenobiaa käsitellyt luku. Olen parhaillaan kulttuurihistorian kirjoittaminen-kurssilla ja tehtävänäni on kirjoittaa popularisoiva artikkeli. Artikkelin aiheeksi valitsin kuningatar Zenobian. Kiinnostuin Zenobiasta jo viime keväänä, jolloin olin Syyriassa opintomatkalla ja vierailimme Palmyrassa. Siellä raunioilla tepastellessani en voinut olla viehtymättä tuon muinaisen mahtinaisen kohtalosta. Harkitsin käsitteleväni Zenobiaa opintomatkani esseessä, mutta päädyin sitten lopulta kuitenkin kirjoittamaan tylsästi Ptolemaiosten vallan ilmenemisestä Damaskoksessa hellenistisellä kaudella. Siksipä onkin nyt mukavaa syventyä Zenobia-aiheen pariin, vaikkakin nyt vain tuollaisen pintaraapaisunomaisen harjoitustyön muodossa.